Pelaamisia Atlantassa

Hello

En ole aikaisemmin ollut Atlantassa pelaamasa Golfia ja muutenkin tunsin paikkaa Golfista todella vähän. Olen Atlantassa ollut pari kertaa aikaisemmin mutta niillä kerroilla on keskitytty ihan muuhun.

Atlantassa on paikka nimeltä Hilton Head ja se on kuulemma Golfareitten paratiisi, no enempää siitä sanoa kun en ole siellä käynyt. Tutulla on siellä asunto ja kyllä sinne olisin halunnut mennä, mutta nyt vaan näitten tyttöjen kanssa ei ole ihan niin helppoa lähetä yksin pelaa golfia viikoksi. J

Siis matkanahan tämä oli työmatka mutta kuten sanoin niin sain puristettua pari pelipäivää agendaan.

Sinne Agustaan en päässyt, koska sitä vettä tuli. Jotenkin tänä kesänä toi vesisade on ollut se teema, sitä on vaan tullut jo ihan tarpeeksi, menee niin hermo. Valitettavasti se on vain asia mille en voi mitään ja kyllä se harmitti. No onneksi pojat oli niin hauskoja että tilasi mulle oman Sontsan. J

Niin, oma brändätty Sontsa jossa lukee Sir Teemu. 🙂 Huikean hieno!

 
Niin vesi oli se teema reissulle, mutta aina sanon että kaikessa on jotain positiivista, niin kaivetaan tätsäkin sitä. J Saavuimme Bobby Jones klubille ja siinä satoi vain vähäsen. Hipsittiin sateenvarjojen kanssa klubille ja cädärillä ei ollut meille mitään positiivista muuta kuin huomenta ja tuossa on kahvia. JNo napattiin kaffet ja mentii soffille istuu ja katsomaan The Openia jonka Rory hienosti voitti. No siinä sitten puheliaat paikalliset Amerikkalaiset alkoi rupatella kaikkea ja kertoikin kaikki tarinoita Bobbysta ja koko FedexCupista. En voi validoida aitoutta mutta hienoja juttuja.

Piti vähän ottaa Turistikuvia Legendan kanssa. 🙂

 
Siellä oli juuri ollut Bobby paikallisnäytely, yksi huoneellinen rekvisiittaa, kuvia, pokaaleja sun muuta. Siinä kun rupateltiin he kertoivat lapsuuden juttuja ja sen aikaisesta elämästä. Siitä sitten keskustelu kääntyi FedexCuppiin ja siihen ihan vieressä olevaan EastLake golfkenttään ja huikeaan tarinaan kuinka koko FedexCup pelataan juuri EastLake kentällä. Kertoivat että juuri tämän historian, Bobby Jones ja koko Atlanta kuvion olevan pääsyy miksi finaali pelataan EastLake kentällä, ja että kenttä ei maksa mitään organisaatiolle että finaali kentälle tuodaan. Vaan että kyseessä on puhtaasti kunnianosoitus. Yritimme siinä matkalla Top Golfiin mennä poikkee EastLake:ssa mutta ei ne meitä päästänyt sisään, portilla oli mies vastassa ja klubi kiinni sateiden takia. Hittolainen.

Mä ja kolleega Italiasta taisteltiin sateiden läpi kenttiä koluten. 🙂

No päästiin siellä sitten pelaamaankin.

The Frog on kenttä jonka on suunnitellut kuuluisa Tom Fazio, herralla on huikea määrä hienoja kenttiä vyön alla.

The Frog Golf:
http://www.golfthefrog.com/home

Kenttä on hyvin saman tapainen kuin Kytäjä Sourh East, isoja muotoja, ei mitään piilossa ja muutama erittäin houkutteleva Risk and Reward väylä.

 

Hienosti mittailin että 240m par 5:lla tähän lätäkköön ja loivaan alamäkeen, koska mä en ole pitkälyöntinen niin ajattelin että siihen eteen raippa ja siitä hyssesä griinille. No niin se menikin, ainoa että piti dropata vedestä veke. 🙂 Perus PAR. 🙂
 
Tämä oli aika hassu koska The Frogin klubitalo oli juuri hetki sitten palanut, ja kelaa oli syttynyt salamasta. Joten uutta siellä rakennettiin kovaa vauhtia. Mutta hauskaa tässä oli se että koska ei ollut kunnon klubia vain pieni parakki niin GriinFii oli vain pari kypää ja auto ilmainen. No mikäs siinä sitten. RangePallo saatii for free ja ne toimitettiin meille rangelle. Siinä autoja ja rangea oli hoitamassa kaksi nuorta kundia ja hienosti hoitikin. Siinä sitten rangella hetki huiskittiin ja lähdettiin miekkailee kentälle. Taas kerran huomasi että kun mitat on Yards ja meillä Metreissä niin kyllä sitä hetken pohti, mutta onneksi oli oma laaseri mukana niin sai vähän hahmoteltua kenttää. Iso ylläri oli taas se että pallo lensi vähän pidemmälle, koska oli sen verran lämpönen keli. Väylillä ei saanut autolla ajaa kun sitä vettä oli tullut niin paljon mutta ei se haitannut, kenttä oli sen verran kurvikas että oli oikein kiva huristella autolla. Griinit oli erittäin hienot ja koska oli vettä tullut niin melkoisen pehmetä, ja kun sai kunnon lyöntejä aikaiseksi niin pallo peruutteli pitkiä matkoja, se oli kaunista katseltavaa. 🙂

Sellanen mikä tuli vasstaan oli tällaisia isoja tuulettimia. Niitä oli aika monella griinillä ja kyllä niitä pohdittiin. Pelin jälkeen kyseltiin lupilta niin tuulettimien tarkoitus on jäähdyttää griinejä kun päivällä lämpötila nouse liian korkeaksi, muuten griinit kuivuu ja palaa.

Samal väylä toiseen suuntaan.

Oli kyllä hienoja väyliä ja todella hyvässä ruohossa, mutta märkää.
 

 
Jotkut perheet oli rakentanut itselleen “pienet” talot siihen kentän viereen, hittolainen, ei kuvassa näyt mutta noi oli valtavia.
Tossa kuvassa oikealla näkyy naapuritalon kolmenauton autotalli. Hittolainen, kyllä oli vakuuttavia taloa. En ole koskaan noin isossa talossa asunut niin luultavasti noissa tulee ihan uudet haasteet? Henkilökuntaa? Siivousta? Missä mun Sukat on? Huhhuh.
 
 
Juuri päätökseen oli tulossa hieno PAR 3:n, ei ehkä kuvasta aukea mutta upea noin 160m ojien yli kohti metsää. Kaunista.
 
Pelin jälkeen miellä oli vielä pari range palloa jäljellä joten mentiin lyömään ne pois ja otettiin vähän videoita, eli tunkattiin swingiä. Sitten toinen näistä Range/Auto pojista tuli siihen ja kysyi että saako kokeilla mun mailoja, kun on vasuri itse kans. Toki saa testaa, otti mun puu-3:n ja laitto pallon tiille. Vähän heilutteli ranteita ja vetäs, pallo lensi juuri range toiseen päähän, se nykäs hienon noin 270m ilmassa mun puu-3:lla, tai niin se mun laaserin kertoi kun sen mittasin.  Oli hieno lyönti, en tiennyt että mun puu-3:ssa on sellassia lyöntejä. JSit se veti pari samallaista uudestaan ja totes että on hyvä maila. J Lähti veke.

No jatkettiin siinä rangeilua ja nuori herra tuli autolla takaisin, kysyi että on draiverini samaa sarjaa ja samalla varrella kuin puu-3:ni, no kyllä hän sen on, no halusi testaa. Sama rituaali uudestaa ja lähti, pallolensi range yli metsään. Veti joku viisi samallaista draivia ja oli ihan innoissaan draiverista. Kehui mailan parhaaksi millä on koskaan lyönyt. J Nyt tiedän että mun ajurilla voi lyödä pallon pidemmälle kuin kauas. JOli hienoja vetoja.  No onneksi pallot alkoi loppua rangeilussa niin ei tarvinnut ite yrittää rimpuilla. J
 

Koska olimme ahertanut kentällä pitkän päivän niin siitä sitten piti mennä syömään kunnolla, ja pri huurteista maistelin samalla. 🙂

SteakHouse Surf & Turf pihvii ja rapuja. Se oli niin hyvää!! 🙂

StoneMountaina!
Klubi oli hieno.
Yhteinen tekijä kaikille kuville on kyllä tämä tasainen harmaus, sitä vettä vaan tuli. 🙂

Veden tulo lakkasi ja kentälle päästiin, taivas aukesi ja aurinko alkoi lämmittää, se kosteuden määrä joka maasta nousi oli aivan huikea, tuntui kun oli suihkussa väärinpäin. Mieletön kokemus.
 
Tämä kenttä päästiin seuraavaksi pelaa, meillä oli varattuna 36 reikää ja ette ikinä arvaa, jäi vian 18 koska sitä vettä oli sielläkin satanut Lake kenttä oli kiinni, siis päästiin pelaa Stone kenttä. Tämä olikin sitten huikea Robert Trent Jones Sr suunnittelema kenttä. Cädäri antoi meille StrokeSaverin ja kehotti lukemaan sitä kun aletaan pelaa. Joo oli se oikeassa, huikean hieno kenttä ja valtavan hienoa suunnittelua. Isoja mäkiä, erittäin pitkiä par nelosia ja mahtavuutta. En tiedä miten muuten sitä oikein kuvialla. J Range oli muuten ihan paska, siellä oli sellassia epäselviä munkkeja jotka on joskus 1300 luvulla ollut palloja. JMutta kenttä oili hieno.

Yllä kuva kentän ysi väylästä, tämä on siinä harjoitusgriinin vieressä, siinä hetki chippailtiin ja puttailtiin, vähän tuntumaan griineihin. Katteltiin että tulee mielenkiintoine kierros. 🙂

No niin sitten ne pakolliset poseeramiset ykköstiillä. Oikeesti, heti kärkeen +400m väylä ja kuten kuvasta

Toi oli kapea ja pitkä, mutta koska mä oon niin varma ajurin kanssa niin paukautin pitkän raipan ekan kummun yli ja se juoksi pitkälle alamäkeen väylälle, jos sen olisi mitannut niin varmaankin jonku 300m juoksi alamäkeen. 🙂
Vaikka aloitusväylä oli melko tiukka niin seuraava oli +250m PAR 4 ja hyvin bunkeroitu, joten raippaa griiniä kohti ja perään. Ei mennyt perille mutta PAR kortissa, kohti seuraavaan.

Tuossa nyt se sama ysi väylä toisesta suunnasta. Tiiltä katsottuna piti lyödä sellanen 180-220m suoraan kulmaan ja sieltä sitten tämä näkymä. Tuosta oli jäljellä sellanen 150m.

Tässä kuva väylästä 10, erittäin hieno PAR 3 rakennettuna järven rantaan. Noin 180m pitkä ja tiukka, no vedin vähän oikealla bunkeriin, siitä hieno nosti 1m pitkäksi ja putti sisään. Siis perus Bar. 🙂 Sitten se BAR autokin tuli vastaan ja maisteltiin kylmät huurteiset. 🙂

Tästä sitten alkoi iso liuta pitkiä PAR 4:ia. Oikeesti ne kaikki oli jotian +400m ja kääntyi jonnekkin ja teki vaikka mitä. Piti vetää todella hyviä raippoja että pääsi peliin ja siitä oli sitten i8/i7 jäljellä griineille. Griinit otti todella hyvin vastaan ja oli todella hyvässä kunnossa.

Tämä oli hieno PAR 4, noin 250m suoraan ja siitä sitten vielä 150m jyrkkä vasen. Oli hieno

Siitä sitten saavuttiin tälle hienolle PAR 3:lle joka oli noin 160m lievään alamäkeen ja taustalla häämötti The StoneMountain. Turistinähtävyys.

Tässä vähän kuvaa järjveltä jonka kautta piti ajella kentältä veke.

Järven reunaa lähti etenemään Lake kenttä joka oli laitettu kiinni suurista sateista johtuen. Harmi, olisi ollut hieno nähdä sekin.

Tässä vähän näkymää clubin terdeltä.

Eihän tämä pelkkää pihviä ollut, joten väliin meni hyvin KanaCeasar saldee. 🙂 Oli muuten todella hyvä suosittelen maistelee, noin 12 taalaa. Ei paha.
 

Jack Nicklauksen kentästä oma Blogi, oli se niin hieno.

Nickauksen kentästä sitten tulee paljon kuvia. 🙂

 -Nakki

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *